Kivennäis- ja hivenainepaketti

Kivennäis- ja hivenainepaketti

Oct 28, 2022
Kivennäis- ja hivenainepaketti sisältää seuraavat tutkimukset
  • Kalium
  • Magnesium
  • Fosfori
  • Sinkki
  • Mangaani
  • Seleeni
  • Kupari

 

Kivennäis- ja hivenaineet ovat elämälle välttämättömiä aineita, jotka osallistuvat moniin elimistölle tärkeisiin toimintoihin. Kivennäis- ja hivenaineet mitataan kokoverestä tai punasoluista, jolloin saadaan tietoa elimistön kivennäis- ja hivenaineiden varastotilasta eikä myöskään mahdollisella elimistön tulehdustilalla ole suurta vaikutusta tuloksiin.

Hiven- ja kivennäisaineet ovat jakautuneet epätasaisesti veren eri osissa. Natriumia (Na) on paljon solun ulkopuolella, kun taas kalium (K) on pääasiassa solun sisällä. Kalsium (Ca) on pääasiassa solun ulkopuolisessa tilassa mutta magnesiumia (Mg) seerumissa on noin kolmasosa kokonaismagnesiumin määrästä. Sinkki (Zn), mangaani (Mn) ja seleeni (Se) ovat jakautuneet pääasiassa solunsisäiseen tilaan. Kuparia (Cu) löytyy sekä seerumista että punasoluista. Yksityiskohtaiset perusteet seerumin, veren tai punasolujen käytölle spesifiselle hivenaineelle on kuvattu jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten Kaarlo Jaakkolan kirjassa ”Amalgaamisairaudet ja antioksidanttihoito”. Punasolut ovat pitkäikäisiä, noin 120 päivää. Siksi kokoverestä tai punasoluista tehdyt mittaukset kertovat mikroravinteiden varastotilasta. Kokoveri- tai punasolumittaustapa ei ole siis altis esim. suonensisäisesti annettuun hoitoon ja tästä johtuvaan lyhyen aikavälin seerumitason nousuun.

 

Kalium

Kaliumilla on tärkeä osa elimistön nestetasapainon, happo-emäs-tasapainon, lihaksiston ja sydämen toiminnan säätelyssä.

 

Merkitys elimistössä

Kalium on tärkeä elimistön nestetasapainoon, hermoimpulssien välitykseen ja lihassupistukseen osallistuva kivennäisaine. Kaliumista 98 % sijaitsee solun sisällä säädellen solun tilavuutta ja happo-emäs-tasapainoa. Kaliumilla on keskeinen osa yhdessä natriumin kanssa elimistön ionipumpussa, joka ylläpitää elimistön sähköisiä ilmiöitä ja on perusmekanismi hermoimpulssien kulussa. Paitsi hermoimpulssien kulkuun kalium osallistuu myös lihassupistuksen säätelyyn ollen välttämätön sydämen normaalin rytmin säätelyssä.

 

Kalium ja ravinto

  • Kaliumia saadaan yleisesti ottaen riittävästi ravinnosta.
  • Kaliumin lähteitä ovat kasvikset, peruna, kahvi, maitovalmisteet, hedelmät ja marjat.
  • Kaliumin puute voi syntyä anoreksian tai alkoholismin seurauksena.
  • Ruokavalioon, joka sisältää ylimäärin natriumia ja niukasti kaliumia liittyy kohonneen verenpaineen riski.
  • Liiallinen lakritsin ja salmiakin syöminen voi joillekin aiheuttaa elimistöön kaliumvajetta ja tätä kautta sydämen rytmihäiriöitä.

 

Kaliumin puute

Kaliumin puute eli hypokalemia syntyy seurauksena liiallisesta kaliumin poistumisesta elimistöstä. Kaliumin puutetta voivat aiheuttaa

  • nesteenpoistolääkkeinä käytetyt diureetit
  • runsas oksentelu ja ripulointi
  • anoreksia
  • voimakas hikoilu
  • harvinaisempi syy kaliumin puutteelle voi olla suolahormonin liikatuotto eli hyperaldosteronismi.

 

Kaliumin puutosoireita

  • heikotus
  • apatia
  • ummetus
  • sydämen rytmihäiriöt
  • lihasheikkous
  • lihaskrampit

 

Korkea kalium

Korkea kaliumin eli hyperkalemia on harvinaisempi tila verrattuna kaliumin puutteeseen.

Mahdollisia hyperkalemian syitä

  • munuaissairaus
  • harvinainen lisämunuaisen vajaatoiminta (Addisonin tauti).
  • tietyt lääkeaineet kuten sydän- ja verenpainelääkkeinä käytetyt ACE-estäjät ja diureettina käytetty spiranolaktoni

 

Hyperkalemian oireita

  • heikotus
  • apatia
  • ruoansulatuskanavan häiriöt

sydämen rytmihäiriöt

 

 

Magnesium

Magnesium on keskeinen kivennäisaine elimistön energia-aineenvaihdunnassa, hermoimpulssien siirrossa ja lihassupistuksessa.

 

Merkitys elimistössä

Magnesium on välttämätön solujen energia-aineenvaihdunnassa tärkeän ATP:n tuotannossa, lihassupistuksessa sekä hermoimpulssin siirrossa. Magnesium stabiloi RNA:n ja DNA:n rakenteita sekä osallistuu nukleiinihappojen toimintaan proteiinisynteesin eri vaiheissa. Magnesium vaikuttaa sydänlihaksen supistuvuuteen, impulssimuodostukseen ja johtavuuteen.

 

Magnesium ja ravinto

  • Magnesiumia saadaan yleisesti ottaen riittävästi ravinnosta.
  • Magnesiumia on runsaasti vihreissä kasviksissa, täysjyväviljassa, pähkinöissä ja suklaassa. Muita magnesiumlähteitä ovat maitovalmisteet ja kivennäisvedet.
  • Magnesiumin imeytymistä voi heikentää kasvisten sisältämä fytaatti sekä vähäinen proteiinin saanti.

 

Magnesiumin puute

Magnesiumin puute eli hypomagnesemia voi syntyä seurauksena liiallisesta magnesiumin poistumisesta elimistöstä tai suoliston imeytymishäiriöstä. Magnesiumin puutteeseen liittyy myös kaliumin ja kalsiumin puute. Hypomagnesemiaa voivat aiheuttaa

  • nesteenpoistolääkkeinä käytetyt diureetit
  • alkoholismi
  • huonossa sokeritasapainossa oleva diabetes
  • keliakia

 

Magnesiumin puutosoireita

  • lihasheikkous
  • lihasnykäykset
  • jäsenten puutuminen ja pistely
  • jalkakrampit
  • ruokahaluttomuus
  • pahoinvointi
  • vatsakivut
  • ripuli tai ummetus

 

Korkea magnesium

Korkea magnesium eli hypermagnesemia on harvinaisempi verrattuna magnesiumin puutteeseen.

Mahdollisia hypermagnesemian syitä

  • munuaisten vajaatoiminta
  • tietyt lääkeaineet kuten magnesiumia sisältävät antasidit ja laksatiivit munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ja iäkkäillä

 

Hypermagnesemian oireita

  • pahoinvointi
  • oksentelu
  • verenpaineen lasku
  • sydämen rytmihäiriöt

 

 

Fosfori

Fosfori on tärkeä luuston ja pehmytkudosten rakenneosa. Fosfori osallistuu fosfaattina moniin elimistön tärkeisiin tapahtumiin, jotka säätelevät energian tuottoa, aineenvaihduntaa ja happo-emäs-tasapainoa.

 

Merkitys elimistössä

Fosfori on elimistössä fosfaattimuodossaan ja sillä on tärkeä merkitys solujen energiataloudessa sekä elimistön happo-emästasapainon säätelyssä. Fosfaatti on rakenneosana solukalvojen fosfolipideissä ja solujen perimäaineksessa. Fosfori osallistuu hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Fosfaatin aineenvaihdunta liittyy läheisesti kalsiumin aineenvaihduntaan. Molempien säätely tapahtuu lisäkilpirauhashormonin (PTH), 1,25-(OH)2-D-vitamiinin (kalsitrioli) ja luuston fibroblastikasvutekijä 23:n (FGF23) alaisuudessa. Munuaiset ovat tärkeässä osassa elimistön fosforitasapainon säätelyssä ja reagoivat nopeasti elimistön fosfaattipitoisuuden muutoksiin. Ravinnosta saatavan kalsiumin ja fosfaatin suhde on tärkeä (ks. fosfori ja ravinto)

 

Fosfori ja ravinto

  • Fosforia saadaan yleisesti ottaen riittävästi ravinnosta.
  • Hyviä fosforin lähteitä ovat maito- ja viljatuotteet, liha, kala ja kananmuna
  • Viljatuotteissa fytaatti heikentää fosfaatin imeytymistä.
  • Lisäaineina fosfaatteja on prosessoiduissa elintarvikkeissa kuten sulatejuustoissa, lihavalmisteissa ja kolajuomissa. Lisäainefosfaatit imeytyvät kaikkein tehokkaimmin imeytymisen ollen lähes 100 %
  • Pieni kalsiumin ja fosfaatin suhde voi lisätä luun hajotusta ja olla haitallista

 

Fosforin (fosfaatin) puute

Fosforin puute eli hypofosfatemia voi syntyä seurauksena liiallisesta fosfaatin poistumisesta elimistöstä tai vähentyneestä imeytymisestä. Fosfaatin puutetta voivat aiheuttaa

  • perinnöllinen sairaus
  • munuaisperäinen sairaus
  • suolistoperäinen sairaus
  • anoreksia
  • alkoholismi
  • diabetes
  • Parathormonin (PTH) liikatuotto

 

Fosforin (fosfaatin) puutosoireita

Akuutti puutos

  • ärtyisyys
  • sekavuus
  • lihasheikkous
  • tajunnan lasku

Krooninen puutos

  • luunpehmennystauti (osteomalasia)
  • riisitauti

 

Korkea fosfori (fosfaatti)

Korkea fosfaatti eli hyperfosfatemia

Mahdollisia hyperfosfatemian syitä

  • munuaissairaus
  • prosessoitujen lihavalmisteiden ja sulatejuustojen runsas käyttö

 

Hyperfosfatemian oireita

  • kalsiumin puutos (hypokalsemia)
  • kouristukset akuutissa vaiheessa

 

 

Sinkki

Sinkki on elämälle välttämätön hivenaine, jolla on tärkeä tehtävä lisääntymisessä, kasvun ja sukupuolisen kehityksen säätelyssä, hermoston toiminnassa sekä immuunivasteen ylläpidossa.

 

Merkitys elimistössä

Sinkki on kaikille elimistön soluille välttämätön hivenaine. Sinkki osallistuu osana metalloentsyymejä moniin entsyymireaktioihin ja vaikuttaa ns. sinkkisormena proteiinien tertiäärisen rakenteen muodostumiseen ja ylläpitoon. Sinkkisormirakenteen avulla sinkki osallistuu solun jakautumisen ja erilaistumisen säätelyyn.

 

Sinkki ja ravinto

  • Sinkkiä on saatava ravinnosta, koska se ei varastoidu elimistöön
  • Sinkkiä on runsaasti eläinperäisessä ravinnossa kuten lihassa, sisäelimissä ja äyriäisissä
  • Kasviksista sinkkiä on runsaimmin täysviljassa, siemenissä ja pähkinöissä
  • Sinkin imeytymistä kasvikunnan tuotteista heikentää kasvisten sisältämä fytaatti
  • Saantisuositus, naiset 7 mg/vrk ja miehet 9 mg/vrk

 

Sinkin puute

Sinkin tarve on erityisen suuri lapsilla, kasvuikäisillä nuorilla, raskaana olevilla sekä imettävillä naisilla. Puutosta esiintyy erityisesti kehittyvissä maissa ja teollistuneissa maissa kasvissyöjät voivat kuulua riskiryhmään sinkin saannin osalta.

Sinkin puutosta voivat aiheuttaa

  • vähäinen eläinproteiinin saanti
  • suolistosairaus
  • alkoholismi
  • harvinainen geneettinen sinkin imeytymishäiriö

 

Sinkin puutosoireita

  • kasvun hidastuminen
  • poikien sukupuolisen kehityksen häiriintyminen ja iho-oireet
  • immuniteetin aleneminen
  • infektioiden lisääntyminen
  • hiustenlähtö
  • ripuli

 

Liiallinen sinkin saanti

Liiallinen sinkinsaanti heikentää kuparin imeytymistä. Akuutti sinkkimyrkytys voi syntyä 200 mg kerta-annoksesta

 

Sinkkimyrkytyksen oireita

  • metallin maku suussa
  • huimaus
  • pahoinvointi
  • vatsakivut

 

 

Seleeni

Seleeni on elämälle välttämätön hivenaine, joka osallistuu elimistön antioksidantti- ja immuunipuolustukseen sekä kilpirauhashormonien aineenvaihduntaan. Seleeni suojaa sydäntä ja sitomalla haitallisia raskasmetalleja suojaa soluja haitallisten metallien vaikutuksilta.

 

Merkitys elimistössä

Seleenillä on keskeinen merkitys elimistön antioksidanttipuolustuksessa estäen haitallisten peroksidien toimintaa ja säätelemällä solunsisäistä hapetus-pelkistystilaa. Jodityrosiinidejodinaasit ovat selenoproteiineja, joilla on keskeinen merkitys kilpirauhashormonien aineenvaihdunnassa. Suurimmat seleenipitoisuudet elimistössä ovat lihaksistossa, maksassa, munuaisissa ja kiveksissä.

 

Seleeni ja ravinto

  • Seleenin määrä elintarvikkeissa riippuu maaperän ja rehun seleenipitoisuuksista, joissa on suuria maantieteellisiä eroja
  • Seleeniä lisätään lannoitteisiin, luomutuotteissa ei ole seleeniä
  • Seleeni on ravinnossa sitoutuneena aminohappoihin, eläinperäisessä ravinnossa selenokysteiininä ja kasvikunnan tuotteissa yleensä selenometioniinina, jotka imeytyvät lähes täydellisesti
  • Vehnässä ja lihassa oleva seleeni imeytyy paremmin verrattuna kalan ja sienten seleeniin
  • Saantisuositus, naiset 50 µg/vrk ja miehet 60 µg/vrk

 

Seleenin puutos

Seleenin puutos voi ilmetä Keshanin tautina erityisesti lapsilla ja nuorilla naisilla tai suonensisäisesti ravituilla potilailla

  • alueellinen seleenin puutos (Kiina)
  • virusinfektio
  • E-vitamiinin puutos

 

Seleenin puutosoireita

  • sydänlihasrappeuma (kardiomyopatia)
  • ihon hilseily
  • lihaskivut
  • kretinismi (seleenin ja jodin puutos)

 

Liiallinen seleenin saanti

Pitkäaikainen seleenin saanti, joka ylittää 900 µg vuorokaudessa voi johtaa seleenimyrkytykseen

 

Seleenimyrkytyksen oireita

  • huonovointisuus
  • heikotus
  • ripuli
  • hiustenlähtö
  • kynsi- ja hammasmuutokset
  • iho- ja hermostovauriot

 

 

Mangaani

Mangaani on elämälle välttämätön hivenaine, jota ihminen tarvitsee monissa keskeisissä aineenvaihduntatapahtumissa kuten proteiini-, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnassa. Mangaania tarvitaan myös elimistön antioksidanttipuolustuksessa.

 

Merkitys elimistössä

Mangaani on tärkeä elimistön aminohappojen, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan osallistuva hivenaine. Mangaani muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan rautaa. Näiden hivenaineiden reitit ovat osittain yhtenevät elimistössä ja raudanpuutosanemialla voi olla vaikutusta mangaanitasoihin. Neljäsosa elimistön mangaanista on luustossa. Luuston lisäksi mangaania on aivoissa, maksassa, haimassa, sydämessä ja munuaisissa. Mangaani toimii rakenneosana mangaanisuperoksididismutaasientsyymissä (MnSOD) osallistuen antioksidanttina happiradikaalien neutralointiin.

 

Mangaani ja ravinto

  • Mangaania saadaan yleisesti ottaen riittävästi ravinnosta.
  • Mangaanin lähteitä ovat täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät, punajuuri, porkkana sekä tee.
  • Mustikka, puolukka ja karpalo sisältävät runsaasti mangaania
  • Mangaanin puute voi syntyä pitkäaikaisen yksipuolisen ruokavalion seurauksena.
  • Raudanpuute lisää mangaanin imeytymistä
  • Kaivovesi saattaa sisältää runsaasti mangaania. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia etenkin lasten kehitykselle

 

Mangaanin puute

Mangaanin puute on harvinainen. Hyvin pitkäaikainen yksipuolinen ravinto voi johtaa mangaanin puutokseen. Mangaanin saanti vähenee käytettäessä ravintona pelkästään lihaa, maitotuotteita, sipulia, kaalia sekä perunaa.

 

Mangaanin puutosoireita

  • huimaus
  • tasapainohäiriöt
  • kramppikohtaukset
  • psykoosi

 

Mangaanin liikasaanti

Liikaa mangaania voi saada mangaanipitoisen juomaveden kautta tai hengitettynä mangaanipitoisten höyryjen tai pölyn kautta.

Mahdollisia myrkytyksen aiheuttajia

  • erityisesti porakaivovesi
  • mangaanipitoinen löylyvesi hengitettynä saunassa
  • kaivoksissa mangaanipölyn hengittäminen

 

Mangaanin liikasaannin oireita

  • hallusinaatiot
  • maanisuus
  • Parkinsonin taudin kaltaiset oireet
  • lapsilla oppimisvaikeudet, käyttäytymishäiriöt, älykkyysosamäärän lasku, hienomotoristen toimintojen heikkeneminen

 

Kupari

Kupari on elämälle välttämätön hivenaine, joka osallistuu elimistössä keskeisiin hapetus-pelkistysreaktioihin, aineenvaihduntatapahtumiin, immuunivasteen ylläpitoon sekä raudan että hermovälittäjäaineiden aineenvaihduntaan.

 

Merkitys elimistössä

Kuparientsyymit osallistuvat elimistössä keskeisiin hapetus-pelkistysreaktioihin sekä aineenvaihduntatapahtumiin.  Kuparia ja sinkkiä sisältävä entsyymi superoksididismutaasi toimii mitokondrioiden elektronien kuljetusketjussa syntyvien vapaiden happiradikaalien poistamiseen. Raudan aineenvaihduntaan kupari osallistuu edistämällä raudan kiinnittymistä sen kuljettaja-proteiiniin transferriiniin.

 

Kupari on myös tärkeä immuunijärjestelmän toiminnalle. Alhainen kuparin saanti ravinnosta vähentää immuunivastetta, joka ei palaudu normaalille tasolle edes useiden viikkojen runsaan kuparin saannin jälkeen. Kupari toimii sidekudosproteiinien kollageenin ja elastaasin synteesissä osallistuen luuston, verisuonten seinämien kimmoisuuden sekä keuhkojen normaalin rakenteen muodostamiseen ja ylläpitoon. Lisäksi kuparin toiminta on välttämätön hermovälittäjäaineiden noradrenaliinin, dopamiinin ja serotoniinin aineenvaihdunnassa.

 

Kupari ja ravinto

  • Normaalissa ruokavaliossa on riittävästi kuparia
  • Kuparia sisältäviä elintarvikkeita ovat liha, sisäelimet, kala, viljatuotteet, siemenet, hedelmät, marjat ja kaakao.
  • Runsas sinkin saanti ravinnosta tai ravintolisistä voi aiheuttaa kuparinpuutetta
  • Monet terveysongelmat voivat häiritä elimistön kuparitasapainoa

 

Kuparin puute

Kuparin tarve on suuri erityisesti raskauden aikana. Puutosta esiintyy erityisesti vajaaravitsemuksesta kärsivillä.

Kuparin puutosta voivat aiheuttaa

  • vajaaravitsemus
  • runsas sinkkivalmisteiden käyttö
  • palovammat
  • dialyysihoito
  • harvinainen geneettinen kuparin imeytymishäiriö (Menkesin oireyhtymä)

 

Kuparin puutosoireita

  • anemia
  • neutrofiilisten valkosolujen määrän väheneminen
  • osteoporoosi
  • kalpeus
  • hiusten vaaleneminen

 

Liiallinen kuparin saanti

Liiallinen kuparinsaanti voi johtua ruoan valmistuksesta kupariastioissa tai kuparipitoisen veden nauttimisesta. Myös estrogeenihoito voi johtaa liialliseen kuparinsaantiin. Suurin hyväksyttävä kuparin saanti on 5 mg/vrk.

 

Kuparimyrkytyksen oireita

  • vatsakipu
  • pahoinvointi
  • oksentelu
  • ripuli
  • maksakirroosi ja hermovauriot (hoitamaton kuparikertymäsairaus Wilsonin tauti)

 

Osta tutkimuspaketti tästä. 

Lähteet:

Terveyskirjasto

Ravitsemustiede, Duodecim 2021

Jaakkola K and Grans L.  Amalgam diseases and anti-oxidative treatment.  Amalgaanisairaudet ja antioksidatiivinen hoito (Finnish). Mividata Oy, 1994, 1st Ed,  ISBN 952-90-5309-1.

Lue lisää

Sinkki
Oct 27, 2022